Kassila, Taavi: Mestareita tapaamassa

En ole pitkään aikaan kirjoittanut arvosteluita lukemistani kirjoista, kun aina on niin kiire, mutta nyt luin niin upean teoksen, että sitä on vain pakko makustella vielä lukemisen jälkeen näin blogin muodossa.

Taavi Kassilan Mestareita tapaamassa oli kauniisti rakennettu kokonaisuus, jota lukijan ei tarvinnut kannatella, vaan joka imaisi kepeästi mukaansa. Itseäni koskettavat tällaiset poikkeuksellisen puhtaiden ihmisten tarinat. Oli ihana päästä lukemaan matka siitä kuinka Taavin lapsuuden unelma toteutui. Koin, että kirja vain parani loppua kohti ja heitti lopussa kauniisti lukijalle pallon jatkaa tarinan kirjoittamista omalla elämällään. Ainakin minua se ylevöitti ja inspiroi suuresti.

“Minulle on siis tullut hyvä omatunto ja minua on nolottanut. Olen hävennyt sitä, miten vajavaisesti olen täyttänyt oman mittani ja kuvitellut olevani valmis lähtemään toiselle puolelle.” – Vesa-Matti Loiri, Mestareita tapaamassa, s. 276

Oletko sinä täyttänyt oman mittasi? Mikä voisi olla seuraava askeleesi siinä?

Olen itse saanut kokemuksen valaistumisesta kolme kertaa ja oli ihana lukea siitä Taavin sanoin,> ja toisaalta saada muistutusta siihen, miksi en ole vielä vakiintunut valaistumisen tilaan:

“Oppilas voi saada kokemuksen valaistumisesta, mutta koska hänen mielensä ehdollistumat, vasanat, kielteiset ominaisuudet, eivät ole tulleet tuhotuiksi, hänen egonsa käynnistyy jälleen.”, – Taavi Kassila, Mestareita tapaamassa, s. 51.

Tavallaan kirja oli luettavissa myös hienovaraisena oppikirjana valaistumiseen, mistä sain taas pontta omaan harjoitukseeni.

“buddhalaisuudessa pidetään olennaisena sitä, että työskentelemme viiden myrkyn (tietämättömyys, himo, viha, kateus ja ylpeys) poistamiseksi itsestämme. Sillä vaikka harjoittaisimmekin joogaa ja meditaatiota, niin se ei yksin riitä, koska kaiken pahan alku ja juuri on himossa, vihassa, ylpeydessä, kateudessa ja itsekeskeisyydessä. Jos emme ole juurineet näitä pois itsestämme, ne nousevat yhä uudelleen esiin häiritsemään meitä. …

kun saavutamme vapauden egosta, niin silloin omaamme viiden myrkyn sijasta viisi viisautta… ajatuksista vapaa tarkkaavaisuudentila, peilin kaltainen tarkkaavaisuus, joka heijastaa asiat oikein, tietoisuus olentojen perimmäisestä ykseydestä, tutkiva tietoisuus, joka löytää asioiden ja ilmiöiden syvimmän olemuksen ja viisauden, joka saa meidät toimimaan myötätunnosta käsin.” – Taavi Kassila, Mestareita tapaamassa, s. 138.

Kirja oli upea myös siinä, että se vetosi sekä tunteisiin että älyyn, sekä tiede että usko oli läsnä. Suosittelen kirjan lukemista kaikille. Jopa 5-vuotiaan tyttäreni kanssa olemme keskustelleet kirjan sisällöstä ja sen kytkeytymisestä meidän molempien elämiin kansikuvan kautta.

Kirja-arvostelu: Johanna Maria Davies, VTM

Kassila, Taavi: Rakkaus muuttaa kaiken
Viisas Elämä
2018
https://www.facebook.com/taavi.kassila

mestareita-tapaamassa-e1534512487205.jpg

Advertisements

HOOKS, BELL: RAKKAUS MUUTTAA KAIKEN

”Tässä kirjassa kerrotaan, miten voi palata rakkauteen. Se varustaa lukijansa radikaaleilla uusilla tavoilla ajatella rakkauden taitoa ja tarjoaa toiveikkaan, riemukkaan vision siihen, millaista rakkauden muutosvoima voisi olla. Se auttaa meitä tietämään mitä tehdä jotta voimme rakastaa taas. Kirja kokoaa yhteen rakkauden viisautta ja evästää miten on meneteltävä, jotta rakkauden armo voisi koskettaa meitä.”

Hooks Bellin Rakkaus muuttaa kaiken on samaan aikaan sekä ihailtavan hallittu että laaja-alainen teos ja se todella vastaa yllä olevan lainauksen lupaukseen. Se kertoo kuinka lukija itse voi rakastaa paremmin ja kärsivällisesti odottaa, että ympäröivä maailma alkaa heijastaa takaisin omaa rakkautta.

Rakastaminen ei ole nössöjen juttu. Vaatii suuresti rohkeutta kohdata pettymys siitä, kuinka kaukana rakkauden ideaalista sekä itse että ympäröivä maailma on. Vielä enemmän rohkeutta vaatii siitä huolimatta pitää sydämensä auki rakkauden mahdollisuudelle. Tärkeää on myös pitää aistit ja intuitio auki sille, ettei anna rakkaudettomuuden kukoistaa itsessään eikä sosiaalisissa suhteissaan. Yhä parempi, jos ulottaa rakkauden valon myös vääristyneisiin yhteiskuntarakenteisiin.

Kiehtovaa kirjassa oli feminismin kietoutuminen rakkauden etiikkaan, mikä sai minut taas muistamaan, miksi alunperin hakeuduin feministisiin järjestöihin mukaan. “kaikki yhteiskuntamme suuret yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden liikehdinnät ovat painottaneet voimakkaasti rakkauden etiikkaa. Nuoret kuulijat eivät silti ole valmiita hyväksymään ajatusta rakkauden muutosvoimasta. He näkevät rakkauden kuuluvan naiiveille, heikoille, toivottomille romantikoille.” (s. 13)

Kuten kirjailija, olen minäkin ollut aina kiinnostunut rakkauden mysteeristä ja siksi ilahtuneena luin teoksesta viittauksia myös rakkauden teorian klassikkoteoksiin. Ja aina kun myöntelin mielessäni ja formuloin vastalauseen ”mutta entä tämä puoli”, jatkoi kirjailija vastaamalla haasteeseeni.

Antoisinta kirjassa oli kuitenkin rakkauden tarkka määritteleminen ja kyseisen määritelmän soveltaminen yksilöstä yhteisöön ja jopa henkiseen ulottuvuuteen.

“Käyttämällä rakkauden työmääritelmää, joka kertoo rakkauden olevan oman ja muiden ihmisten henkisen kasvun ravitsemista ja vaalimista, pääsee alkuun itsensä rakastamisessa. Kun näkee rakkauden yhdistelmänä luottamusta, sitoutumista, huolenpitoa, kunnioitusta, tietämistä ja vastuuta, voi työskennellä kehittäen niitä ominaisuuksia, tai jos ne ovat jo tuttuja, opetella ulottamaan niitä itseensä.” (s. 55)

e3098320bc9e754479592595bffb1b21_M

Takakannen teksti:

Meidän aikamme elämänvalmennus korostaa rakkauden vaativan työtä – tai ainakin kulloisenkin itseapukirjan pänttäämistä. Bell Hooks (s. 1952) laittaa lukijansa lujemmille. Hämäräperäiset määrittelyt saavat kyytiä, kun Hooks kartoittaa niin rakkautta käsittelevää kirjallisuutta kuin omaa elämäänsä. Hän paljastaa häpeämättä lapsuuden kaltoinkohtelut, parisuhdevaikeudet ja pelot, jotta muut voisivat oppia.

Rakkaus muuttaa kaiken myllertää totutut ajatusmallit ja synnyttää rakastajissa elämänmittaisen halun miettiä rakastamisiaan.

Kirja-arvostelu: Johanna Maria Davies, VTM

Hooks, Bell: Rakkaus muuttaa kaiken
Suomentanut: Elina Halttunen-Riikonen
Niin & Näin 2016
Arvostelukappale

Julkaistu Kuudesaisti.net-sivustolla.

MÄÄTTÄ, KAARINA & UUSIAUTTI, SATU: RAKKAUS – TUNTEITA, TAITOJA, TEKOJA

Kirja alkoi erittäin innostavasti rakkauden tutkimuksesta ja teorioista kertomalla, sekä kutsumalla lukijaa ymmärtämään rakkauden moniulotteisuutta. Sen jälkeen kirjailijat jakoivat oman määritelmänsä rakkaudelle: ”Rakkaudessa voidaan erotella erilaisia tunteita, tietoja ja taitoja sekä tekoja ja toimintaa.”

 

Itselleni oli antoisaa lukea myös mustaa valkoisella, että rakkauteen kuuluu koko tunteiden skaala äärimmäisistä ilon ja lumoutumisen kokemuksista jyrkimpiin ahdistuksen ja itsetuhoisuuden tuntemuksiin. Jotenkin sen unohtaa, että vaikka rakkaudella on voima ohjata ihmisiä löytämään sisältään seesteisyys, ei rakkaudenmatka itsessään ole suinkaan aina seesteinen. Vastavuoroisen rakkauden tarjoama ekstaasinomainen tila ei kestä loputtomiin, tai ainakaan jatkuvasti, sillä ihmiset ja ympäristöt muuttuvat, mutta voi siihen saada kosketuksen uudestaankin.

Tässä vaiheessa kuvaan astuu rakkaus tietoina ja taitoina. ”Rakkauden viriäminen ja rakkaussuhteen eteneminen edellyttävät ainakin seuraavia taitoja:

– vuorovaikutus- ja ongelmanratkaisutaitoja

– vaikeuksien ja ristiriitojen sietämistä ja selvittämistä

– seksuaalisuuden taitoja (romanttisessa rakkaudessa)

– huumorintajua

– kykyä jakaa arjen elämän käytännöt sekä muutokset

– kärsivällisyyttä ja itsekontrollia

– itsensä arvostamista” (s. 28)

Ja tiedot ja taidot on ilmaistava toimintana: ”Ilman tätä rakkauden osa-aluetta rakkaus ei näkyisi käytännössä, eikä rakkauden aitoutta ja vilpittömyyttä voisi arvioida. Väkevimmätkään tunteet eivät paljastu, jos ihmiset epäonnistuvat niiden ilmaisemisessa eivät osaa tai halua muuttaa niitä toiminnaksi.” (s. 29)

Pidin kovasti myös siitä, että kirjailijat olivat vieneet teorian myös hyvin konkreettisesti käytännön taitojen tasolle. Kirja inspiroi minua ajattelemaan, että jos rakkautta ruokitaan teoin, voisin hyvin uskoa, että vastavuoroisen rakkauden tarjoama ekstaasinomainen tila voi tulla takaisin pitkässä suhteessa, kun tutustutaan toiseen jälleen uteliaasti ja avoimesti uutena ihmisenä ilman ennakko-odotuksia eli päästetään irti tavasta nähdä sekä itse että toinen vanhojen tietojen, taitojen tekojen ja tapojen orjana. Myös symbioottisen tilan vanhemman ja lapsen välillä voi kokea aina uudestaan, kun lapsi luottaa vanhempaan ja vanhempi suhtautuu lapseen samalla avoimuudella ja rakkaudella kuin vastasyntyneeseen vauvaan.

Kirjassa eritellään myös muita rakkauden muotoja kuin romanttinen ja vanhempainrakkaus. Niitä ovat ystävyys, lähimmäisenrakkaus, eläin- ja luonnonrakkaus, pedagoginen rakkaus, isänmaanrakkaus ja rakkaus työhön. Kaiken rakastamisen perustana on kuitenkin itsensä rakastaminen.

Kirja vastaa myös moniin yleisesti ihmisiä askarruttaviin kysymyksiin, kuten ”Kuka on se oikea?” ja ”Mitkä ovat menestyksen salaisuudet niin työssä kuin perheessä?”. Kaiken kaikkiaan kirjan luettuaan tuntui siltä, että sen pariin palaa vielä useamman kerran, sillä ainakin minä haluan elämässäni ennen kaikkea olla rakastava ja rakastettu.

”Rakastavat ja onnelliset ihmiset ovat yhteistyökykyisempiä, sosiaalisempia, hyvätahtoisempia ja epäitsekkäämpiä…, itsesäätelykyisempiä, ystävällisempiä ja vähemmän materialistisia…, sekä avoimempia, rohkeampia, luottavaisempia ja auttavampia… kuin rakkautta vailla olevat.” (s. 223)

Kirja-arvostelu: Johanna Maria Davies, VTM

48d890cd826326e9a53289fa7114cca6_XLTakakannen teksti:

Kaikki rakkaudesta

Rakastuminen, kumppaninvalinta ja kestävän parisuhteen salaisuus ovat kiehtoneet niin tiedettä kuin taidettakin kautta aikojen. Romanttinen rakkaus ja parisuhde kuuluvat olennaisesti ihmisen elämään, mutta rakkaus on myös muuta – tunnemme esimerkiksi lähimmäisen- ja vanhempainrakkautta sekä rakkautta työhön ja luontoon.

Paitsi tunne rakkaus on tietoja ja taitoja sekä tekoja. Rakkaus rikastuttaa elämää, mutta se ei ole ongelmatonta. Se voi aiheuttaa surua ja kärsimystä, olla tukahduttavaa tai pakkomielteistä. Yrityksistä huolimatta rakkautta on mahdotonta määritellä, ja ehkä juuri siinä on sen lumous.

Määttä, Kaarina & Uusiautti, Satu: Rakkaus – tunteita, taitoja, tekoja
Kirjapaja 2014
Arvostelukappale

Julkaistu Takakannessa.

ROBERT J. STERNBERG: RAKKAUS ON TARINA. SISÄISET TARINAT PARISUHTEISSA.

“Kaikilla meillä on ihannetarinamme rakkaudesta, ja se saattaa olla kaikista tärkein asia, jonka voimme itsestämme oppia.” (s.20)

Sanoisin, että voimme rakastua joko ihmisen olemustasoon tai tarinaamme heistä, yleisemmin kuitenkin ehkä sekä että. Koin Sternbergin teoksen erittäin antoisana sen tähden, että oli todella avartavaa ymmärtää omaa tapaansa nähdä romanttinen rakkaus tietynlaisena tarinana, sekä vapauttavaa nähdä se omana, vaikkakin suurimmaksi osaksi alitajuisena, valintana.

“Tarinat eivät ytimeltään ole rationaalisia; ne ovat tarinoita. Sen totuuden hyväksyminen merkitsee siirtymistä pois kinastelusta, kumpi on oikeassa, kumpi väärässä, kohti ymmärtämistä ja sellaisten tarinoiden muuttamista, jotka eivät ole oikeita eivätkä vääriä vaan hyvin, hyvin todellisia. Voimme ymmärtää ja muuttaa suhdetta ainoastaan, jos hyväksymme tarinat siksi, mitä ne ovat, mieluummin kuin mitä toivoisimme niiden olevan jossakin hypoteettisessa maailmassa.” (s. 271)

Kirjassa on myös esitelty tyypillisimmät tarinatyypit yksityiskohtaisesti ja annettu testit niiden analysoimiseen, mitkä ovat itselle relevantteja tarinoita, sekä kuinka kyseisistä tarinoista voisi tehdä kestävämpiä esimerkiksi ottamalla elementtejä joistain muista tarinatyypeistä. Esimerkiksi puutarhatarina on erittäin suositeltava tarina kaikille, sillä yleensä kaikki pärjäävät paremmin, jos niistä huolehditaan puutarhan tavoin.

“Kaiken kaikkiaan tarinanäkökulmassa on aineistoa rakkauden kohentamiseen. Tarinoiden antamat viitteet eivät ole suoria tee näin -neuvoja vaan väyliä rakkauden käsitteen ymmärtämiseen uudella tavalla ja keinoja rakkauden tekemiseksi tyydyttävämmäksi. Samalla on tärkeää muistaa, että parisuhteessa rakkaus on osa tietä, joka voi johtaa onnellisuuteen, ei kaikki kaikessa. Kannustavalla ympäristöllä, ystävyyssuhteilla, taloudellisella turvallisuudella, henkisellä vireydellä ja yhteisillä intresseillä ja arvoilla on kaikilla oma merkityksensä myös.” (p. 274)

Innostuin kirjan ansiosta kovasti pohtimaan, kuinka tarinat voivat auttaa meitä elämään onnellisesti pitkässä parisuhteessa. Sekä tarinat, joista luemme että tarinat, jotka luomme.

Kirja-arvostelu: Johanna Maria Davies, VTM

 

Takakannen teksti:

cc1343f4bf58ce9d4e32f3a11e5bec16_MOnko parisuhde mielestäsi kuin puutarha, jota on yhdessä hoidettava, vai onko se parin yhteinen liikeyritys? Käytkö partnerisi kanssa jatkuvaa sotaa vai uskotko jonakin päivänä löytäväsi unelmiesi prinssin?

Parisuhteessa molemmilla on rakkaudesta oma sisäinen tarinansa, jota he huomaamattaan toteuttavat. Robert J. Sternberg on haastattelututkimuksissa löytänyt 26 erilaista rakkaustarinan tyyppiä, jotka hän esittelee todellisten tapausesimerkkien avulla. Nämä paljolti alitajuiset tarinat vaikuttavat valintoihimme ja ohjailevat suhtautumistamme kumppaniimme.

Jos rakkaus on tarina, mikä on sinun tarinasi?

Rakkaus on tarina näyttää parisuhteen lukijalle uudessa valossa. Niin kauan, kuin emme tiedosta omia tarinoitamme, olemme taipuvaisia toistamaan samoja virheitä yhä uudelleen; kun oman tarinansa löytää, sitä voi kuitenkin halutessaan muuttaa.

Kirja sopii niin parisuhteessa eläville kuin sinkuillekin, ja tietenkin parisuhdeneuvojille. Kirjoittaja Robert J. Sternberg työskentelee Yalen yliopistossa psykologian professorina.

Robert J. Sternberg: Rakkaus on tarina. Sisäiset tarinat parisuhteissa.
Art House Oy 2005
Kirjaston kirja

Julkaistu Kuudesaisti.netissä.

KURTTILA, MINNA & AALTO, PIA: POMON PARHAAT RATKAISUT

Koin myötäintoa kirjoittajien kanssa heidän esitellessään valmentavaa, ratkaisukeskeistä ja myönteistä johtamisotetta, sekä uusia rakentavampia käsitteitä, joiden avulla hahmottaa tätä maailmaa kuten “hetki ennen ratkaisua” ongelman sijaan.

Kyseessä on erinomainen valmennusteos, joka on sekä helppolukuinen että käytännönläheinen. Kirja sisältää mielekkäitä harjoituksia kuten tämä:

“Mitä myönteistä tunnetta kaipaat juuri nyt eniten työhösi – iloa, innostusta, toivoa, kiitollisuutta, kiinnostusta, tyyneyttä…? Valitse tunne, jota toivoisit tuntevasi useammin. Mieti, mihin asioihin se työssäsi on aiemmin liittynyt. Mitä tehdessäsi olet tuntenut tätä tunnetta? Keitä ihmisiä ja mitä asioita, tapahtumia, tunnelmia, paikkoja tai saavutuksia tuohon tunteeseen liittyy? Miten saisit enemmän tätä tunnetta nykyhetkeen?” (s. 50)

Ja ihastuttavia kysymyksiä, kuten tämä:

“Mistä asioista suorastaan haltioidut? Mitä silloin tapahtuu tai mitä teet?” (s. 59)

Kun mietin asioita, jotka saavat minut haltioitumaan, oivalsin, että haltioidun myös ihan tavallisesta arjesta katsoessani sitä tyttäreni silmin, mistä heräsi mieleeni uusi kysymys: kuinka voin oppia haltioitumaan joka hetkestä tai ainakin kerran joka päivä?

Kirja oli siis mielestäni todella antoisa, vaikka olen lukenut jo paljon oman minän johtamiseen ja valmentamiseen liittyvää kirjallisuutta. Suosittelen sitä aivan kaikille, sillä uskon, että eläisimme paremmassa maailmassa kaikkien oppiessa johtamaan omia ajatuksiaan, tunteitaan ja käytöstään. Eikä siitä olisi haittaa, jos jokaisella olisi ympärillään ihmisiä, jotka vielä auttaisivat siinä. Johdetaan Suomi nousuun valmentamalla yksilö kerrallaan kukoistukseen!

Kirja-arvostelu: Johanna Maria Davies, VTM, kansainvälisesti sertifioitu coach
Takakannen teksti:

MYYTTPomon parhaat ratkaisutI SYNNYNNÄISESTI HYVÄSTÄ JOHTAJASTA JOUTAA ROMUKOPPAAN.

Jos kaikki Suomen pomot päättäisivät ryhtyä hyviksi pomoiksi myös tiukoissa tilanteissa, saataisiin Suomi nousuun heti. Kyse on useimmiten tahdosta ja viitsimisestä.

Pomoilta kaivataan nyt rohkeutta: kannattaa luottaa omaan kehittymiskykyynsä ja siihen, että työntekijöissä on paljon 
enemmän potentiaalia kuin mikä päälle näkyy.

Johtamisessa kehittyminen helpottuu, kun saa kiinni valmentavasta, ratkaisukeskeisestä ja myönteisestä johtamisotteesta. Monimutkaisia teorioita ei tarvita

Esimies kohtaa lähes viikottain tiukkoja tilanteita, joissa saa olla tarkkana, ettei kuppi mene nurin. Pomon parhaat ratkaisut – Valmentava käsikirja tiukkoihin tilanteisiin tarjoaa esimiehille oivalluttavia kysymyksiä ja konkreettisia työkaluja. Se ei neuvo, vaan valmentaa oman ajattelun johtamiseen, antaa vinkkejä valmentavaan johtamisotteen käyttöön eri tilanteissa ja kertoo esimerkkejä todellisesta elämästä.

Kirjan avulla pomot voivat haastaa itsensä ja löytää omiin, ajankohtaisiin tilanteisiinsa sopivia uudenlaisia ratkaisuja. Kirja vahvistaa ratkaisukeskeistä, valmentavaa johtamisotetta.

Kurttila, Minna & Aalto, Pia: Pomon parhaat ratkaisut – Valmentava käsikirja tiukkoihin tilanteisiin.

Kauppakamari 2015

Arvostelukappale

Julkaistu Takakannessa.

LOYD, ALEXANDER: RAKKAUDEN PERIAATE

”Uskon, että näiltä sivuilta löydät avaimen menestykseen kaikilla elämänalueilla.” Rakkauden periaate on helppolukuinen kirja, joka lupaa suuria.

97 prosenttia self-help kirjojen lukijoista epäonnistuu tavoitteissaan, kun taas Loyd lupaa, että vähintään 97 % hänen kirjansa lukijoista onnistuu kääntämään stressinsä menestykseksi 40 päivässä. Samanlaista tietoa ja lupauksia oli myös aiemmin tänä vuonna lukemissani Andy Shaw’n kirjoissa Creating and Using A Bug Free Mind, vaikka kirjoissa muuten olikin merkittäviä eroja muun muassa toiveiden esittämisen ja tavoitteiden asettamisen suhteen. Nämä erot saivat minut ajattelemaan, että ehkä myös kirjailijoiden ja lukijoiden yhteensopivilla persoonallisuustyypeillä on suuri merkitys kirjojen ohjeiden toimivuudelle.

Se, miksi self-help kirjat eivät yleensä tehoa, johtuu siitä, että ihmiset käyttävät niitä ohjaamaan huomionsa pois ongelmistaan sen sijaan, että oikeasti tekisivät niille jotain, tai edes selvittäisivät mitä loppujen lopuksi haluavat. Jos olet tottunut lukemaan self-help kirjoja, se on helppoa sinulle, jolloin todennäköisemmin kaipaisit enemmän jotain pieniä, jatkuvia käytännön muutoksia elämääsi. Sen sijaan, jos olet ihminen, joka ei koskaan avaa self-help kirjoja, voisit ehkä hyötyä juuri tämän teoksen lukemisesta.

Rakkauden periaateessa ei ole mitään uutta, vaan sen ovat tunteneet kaikki merkittävästi maailmaa muuttaneet henkilöt kuten Jeesus, Mahatma Gandhi ja Äiti Teresa. Loyd on tehnyt hyvää työtä kirjassaan tuomalla henkiset totuudet ja korkeat moraaliset arvot ja tavoitteet lähelle ketä tahansa lukijaa ilman tuomitsemisen mentaliteettia tai rajoittavaa uskoa johonkin tiettyyn dogmaan. Armollinen tuulahdus on myös kirjan suorittamista vieroksuva ote.

Rakkauden periaate pähkinänkuoressa:

”Lähes jokainen ongelma tai menestymisen puute johtuu sisäisestä pelon tilasta jossain muodossa – jopa fyysiset ongelmat. Jokainen sisäinen pelon tila on seurausta rakkauden puutteesta suhteessa tuohon ongelmaan.

Toinen nimi pelkoreaktiolle on stressireaktio. Jos pelko on ongelma, niin rakkaus, sen vastakohta, on parannuskeino. Todellisen rakkauden läsnä ollessa ei voi olla pelkoa, paitsi hengenvaarallisessa hätätilanteessa.” (s. 28)

Loyd esittelee sitten kolme erilaista tekniikkaa pelon poistamiseksi ja rakkauden herättämiseksi meissä, mutta kehottaa lukijaa kehittämään omat tekniikat, jos hänen tekniikkansa eivät tunnu hyviltä. Rakkauden periaatteessa kehotetaan rukoilemaan sisältäpäin muuttavaa ahaa-elämystä, jolloin kaikki muutos tapahtuu vaivattomasti. Rakkauden periaate on yksinkertainen, mutta haastava meille ihmisille. Saamme onneksi jatkuvasti tilanteita harjoitella sitä.

Paras kirjan anti on muistutus siitä, että rakkaudellinen reaktio toimii oikeasti paljon paremmin kuin mikään negatiivinen reaktio. Negatiivinen reaktio kertoo meille tärkeää tietoa rajoistamme ja tarpeistamme, mutta jos haluamme, että rajojamme kunnioitetaan ja tarpeisiimme vastataan, on paljon järkevämpää kommunikoida se rakkaudellisesti. Se auttaa kaikkia osapuolia pysymään sisäisesti autuaassa tilassa, jota me kaikki lopulta tavoittelemme ja josta käsin on paljon helpompi toimia rakentavasti kaikkia tyydyttävällä tavalla.

”Eläminen rakkaudessa nykyhetkeen keskittyen on ainoa asia, joka on tarpeen suurimman kuviteltavissa olevan menestyksen – juuri sinulle täydellisen menestyksen – saavuttamiseksi jokaisella elämänalueella.” (s. 73)

Rakkauden periaate.jpg

Takakannen teksti:

Uutuuskirja supersuositun Paranemisen avain – The Healing Coden tekijältä!

Ulkoisiin tavoitteisiin keskittymistä ja tahdonvoiman hyödyntämistä tarjotaan usein takuuvarmoina keinoina menestyksen saavuttamiseen. Ne eivät toimi kovin hyvin, koska ne eivät poista todellista ongelmien aiheuttajaa, stressiä. Stressin on tieteellisesti todistettu olevan käytännössä kaikkien fyysisten ja henkisten ongelmien takana.

Tämän kirjan avulla stressi talttuu vain neljässäkymmenessä päivässä. Kun ymmärrämme, miten kaikkein suuri periaate, rakkaus, toimii kehossamme ja mielessämme, löydämme vastauksen ongelmiimme. Rakkauden periaate poistaa henkilökohtaiset esteet, jotka ovat terveytemme, vaurautemme ja ihmissuhteidemme tiellä.

Alexander Loyd, FT, on psykologian ja neurolääketieteen tohtori. Hän on Paranemisen avainten (The Healing Codes) luoja. Paranemisen avaimen myötä Loydin yksityisvastaanotosta on kasvanut yksi maailman suurimmista ja suosituimmista. Suomeksi julkaistu Paranemisen avain – The Healing Code (8. korjattu painos 2014) on Basam Booksin myydyimpiä teoksia.

Johanna Maria Davies, VTM

Loyd, Alexander: Rakkauden periaate. Stressistä menestykseen 40 päivässä.
Basam Books 2015
Arvostelukappale

Julkaistu Kuudesaisti.net-sivustolla.

ELAINE N. ARON: ERITYISHERKKÄ LAPSI

Erityisherkkä lapsi

”Maailma tarvitsee taidolla kasvatettuja erityisherkkiä. Heitä tarvitaan kipeästi. Mitä muuta maailma tarvitsisi nyt kuin harkitsevia mieliä, kykyä tuntea syvästi, hienovaraista yksityiskohtien huomiointia ja kokonaiskuvan ymmärrystä?”

Koska pidin suuresti Elaine N. Aronin kirjasta Erityisherkkä ihminen ja parisuhde, halusin luonnollisesti lukea myös hänen oppaansa, jonka neuvojen tuella voi takakannen mukaan kasvattaa herkästä lapsesta onnellisen, terveen ja tasapainoisen herkän aikuisen.

 

Myös tämä kirja oli erittäin mukavalla tavalla kirjoitettu ja yli kolmesataa sivua tuli lukaistua parissa päivässä. Herkän lapsen vanhempana se oli myös rohkaiseva ja koskettava. Erityisesti pidin kappaleesta, joka käsitteli erityisherkän lapsen tuomia iloja.

”Saat seurata, kuinka hyvää huolenpitoa osakseen saanut erityisherkkä lapsesi kasvaa ymmärtämään tunne-elämän syvyyksiä hämmästyttävällä tavalla. Hänellä on kyky nähdä sisäisen ja ulkoisen maailman kauneus täydessä loistossaan ja hän saattaa päästää myös muita nauttimaan löytämistään aarteista.” (s. 87)
Samaan tapaan kuin hänen aiemmassa kirjassaan, aluksi esitellään erityisherkkyyttä käsitteleviä tutkimustuloksia, joille teos kirjailijan oman kokemuksen lisäksi perustuu. Sen jälkeen esitellään erityisherkät lapset ja heidän suhde sekä ei-erityisherkkiin että erityisherkkiin vanhempiin ilman turhaa lokerointia. Sitten käydään läpi erityisherkän lapsen kasvatuksen neljä kulmakiveä.

Kirjan toisessa osassa käydään erityisherkät lapset ikäkausittain aina vauvoista nuoriin aikuisiin. Lopuksi Aron jakaa vielä kaksikymmentä neuvoa opettajille.

”Vanhemmat ja opettajat, jotka tukevat herkkien lasten itsearvostusta ja auttavat näitä kehittämään maailmankatsomustaan sekä pääsemään hedelmälliseen vuorovaikutukseen ympärillään olevien ei-erityisherkkien kanssa, parantavat samalla elämää maapallolla merkittävällä tavalla.” (s. 21)

Oma lapseni on jo parantanut henkilökohtaista maailmaani aivan samoin kuin eräs Aronin haastattelema vanhempi asian ilmaisi:

”Ennen ensimmäisen lapseni syntymää halusin yleensä vetäytyä ulkomaailmasta. Lapsen saaminen pakotti minut mukaan maailmaan, ja se kokemus on mullistanut koko elämäni.” (s. 111)

Takakannen teksti:

Onko lapsesi luova tai onko hänellä vilkas mielikuvitus?
Onko hän herkkä rutiinit rikkoville yllätyksille?
Vieroksuuko hän voimakkaita hajuja ja makuja, väentungosta tai kovia ääniä?
Viihtyykö lapsi yksin tai pohdiskeleeko hän suuria kysymyksiä?
Pidetäänkö häntä ujona tai herkkänä?

Erityisherkkyys on synnynnäinen ominaisuus, joka ilmenee jo vauvoilla. Erityisherkät ihmiset ovat tavallista alttiimpia ulkoisille ärsykkeille, muiden mielialoille ja sosiaalisille tilanteille. Taipumus voi olla haastava etenkin lapsille ja nuorille, sillä he kohtaavat kasvaessaan jatkuvasti uutta. Parhaassa tapauksessa herkkyys on elämää rikastuttava etu. Jos taipumusta ei tunnisteta, lasta voidaan kuitenkin luulla ujoksi, sisäänpäin kääntyneeksi tai keskittymishäiriöiseksi.

Elaine N. Aron on tutkinut erityisherkkiä lapsia sekä toiminut terapeuttina monille erityisherkille aikuisille ja lapsille. Hän on koonnut tutkimustiedon rinnalle parhaat käytännön neuvot herkkien lasten vanhemmille, opettajille ja muille kasvattajille.

Aronin laatimat yksityiskohtaiset luonnetestit auttavat tunnistamaan erityisherkän lapsen ja kasvattajan temperamentin. Omienkin taipumusten tunnistaminen on tärkeää, sillä kaikki ohjeet eivät sovi kaikenlaisille aikuisille ja etenkin erityisherkän vanhemman tulee pitää huolta myös itsestään. Oppaan neuvojen tuella voit kasvattaa herkästä lapsesta onnellisen, terveen ja tasapainoisen herkän aikuisen.

Elaine N. Aron on psykologian tohtori, joka on erikoistunut aisti- ja tunneherkkien ihmisten tutkimukseen ja auttamiseen. Hän katsoo itsekin olevansa erityisherkkä, ja hänellä on erityisherkkä lapsi. Aronilta ovat aiemmin ilmestynyt suomeksi kirjat Erityisherkkä ihminen (Nemo 2013) ja Erityisherkkä ihminen ja parisuhde (Nemo 2014).

Kirja-arvostelu: Johanna Maria Davies, VTM

Elaine N. Aron: Erityisherkkä lapsi
Nemo 2015
Arvostelukappale

Julkaistu Takakannessa.

Tasapainoilua

Kuten mainitsin tätä blogia aloitellessani, olen piilotetun paratiisin etsijä, joka mietti jatkuvasti keinoja parantaa nykytilannetta ja etsin siihen johtolankoja kirjallisuudesta. Tämä kirja inspiroi minua yhtäältä yrittäjänä, joogaopettajana, kirjoittajana ja toisaalta Kaliforniassa elämistä harkitsevana. Luin sen ollessani Rooman matkalla tyttäreni kanssa eli se oli juuri täydellistä lentokoneluettavaa. Ei se kuitenkaan pelkkää hömppää mielestäni ollut, vaan kannusti hyvin aitoon ja kokonaiseen elämään hienovaraisesti näyttämällä.

“Elämässä on hetkiä, joina ymmärtää kirkkaasti, että vaikka lähitulevaisuus tuntuisi kuinka vaikealta, sen pystyy kohtaamaan. Siihen voi astua tyynesti ja varmasti. Ehkä siitä ei selviä haavoitta, mutta selviää kuitenkin. Elämä ei ole mennyt niin kuin on kuvitellut, mutta hän ei varmasti ole yksin.” s. 309-310tasapainoilua

Rain Mitchell: Tasapainoilua (Tammi 2012)
Englanninkielinen alkuteos Tales from the Yoga Studio (2011)

De Salzmann, Jeanne: Olemisen todellisuus. Gurdjieffin Neljäs tie

”Hienojakoisemman ja karkeamman maailman yhdistämiseksi niiden välille tarvitaan intensiteetin virtaus, puhtaamman tunteen virtaus. Tunteen puhdistaminen, ’jumalallisen olemisen’ luominen itseen, saavutetaan valppauden kautta. Puhtautta ei voi olla ilman poikkeuksellista valppautta, jossa ei ole enää korkeampaa tai alempaa, kamppailua tai pelkoa. On vain tietoisuus, ilo.” (s. 412)

Olin onnekas saadessani taas käsiini teoksen, joka vei minut mennessään. Kirjan kolahdettua postilaatikosta sisään ajattelin, että olen aivan liian väsynyt lukemaan sitä juuri nyt, mutta vilkaisen sitä kuitenkin pikaisesti. Pikavilkaisulla luin ensimmäiset sata sivua tästä yli 400-sivuisesta kirjasta. De Salzmannin kirja selittää miellyttävällä tavalla olemisemme todellisuuden Gurdjieffin keräämän ja kokeman tiedon mukaan, joka resonoi oman olemukseni kanssa. Antoisinta kirjassa itselleni oli kuvaus tilasta, jonka olen saanut kokea elämäni aikana kolme kertaa ja johon minulle kirjan lukemisen myötä heräsi jälleen suuri kaipuu:

”Laajentuminen ei tule ’tekemisestä’, egosta, vaan rakkaudesta. Se merkitsee olemista ja olevaksi tulemista, yhä valppaampaa tarkkaavaisuutta. Tämä on vapautuminen, josta Gurdjieff puhuu. Se on kaikkien koulujen ja uskontojen tavoite. Tietoisuuden kautta näen sen, mikä on, ja ’Minä Olen’ -kokemuksessa avaudun jumalliselle, sille paikan ja ajan tuolla puolen olevalle äärettömälle, korkeammalle voimalle, jota uskonnot kutsuvat Jumalaksi. Minun olemiseni on Olemista. Kaikki millä on väliä, on olla yksi, kokonainen elämän edessä.

Niin kauan kuin pysyn tästä tietoisena, tunnen sisälläni olevan elämän ja rauhan, jota mikään muu ei voi minulle antaa. Olen tässä, elossa, ja ympärilläni on koko maailmankaikkeus. Ympärilläni oleva elämä on minussa. Tunnen tämän universaalin elämän, maailmankaikkeuden voiman. Tunnen olevani olemassa osana minua ympäröivää maailmaa. Kaikki auttaa tässä, jopa tyyny, jolla istun. Olen läsnä, heränneenä sille, mitä olen. Näen, että kaikkein tärkein asia on olla.” (s. 413)

Teorian lisäksi kirjassa on myös harjoituksia Läsnäolon saavuttamiseksi, jotta lukija voisi avautua käsittelemään oman olemisensa todellisuutta mielensä lisäksi myös keholla ja tunteella, joissa Gurdjieff näki ihmisen muutosvoiman.

Kirja-arvostelu: Johanna Maria Davies, VTM

9789522601803

Takakannen teksti:

Ihminen on itselleen arvoitus. Hän janoaa Olemista, kaipaa kestävyyttä, pysyvyyttä, absoluuttisuutta – hän kaipaa olemista. Osallisuus syvempään todellisuuteen herää kysymyksenä: ”Kuka minä olen – kuka olen tässä maailmassa?” Tämä on polun ensimmäinen askel.

Tämä kirja pohjautuu G. I. Gurdjieffin läheisimmän seuraajan muistikirjoihin ja tarjoaa uutta oivallusta hänen henkiseen opetukseensa – gnosiksen tiehen tai ”olemisen tietoon”, jota on välitetty eteenpäin aina kaukaisista antiikin ajoista asti. Olemisen todellisuus on kokonainen ja ainutlaatuisen arvovaltainen opas suuren opettajan ideoihin ja menetelmiin.

Gurdjieff arvosti perinteisiä uskonnollisia harjoituksia, joiden hän katsoi kuuluvan kolmeen yleiseen kategoriaan: fakiirin tiehen, joka liittyy fyysisen ja kehon hallitsemiseen, munkin tiehen, joka pohjautuu uskoon ja tunteeseen, ja joogin tiehen, joka keskittyy mielen kehittämiseen. Gurdjieff esitti opetuksensa Neljäntenä tienä, joka yhdistää näiden kolmen tien eri puolet yhteen itseä koskevan tiedon polkuun. Neljännellä tiellä edistyminen tapahtuu tietoisten ponnistusten kautta kohti sellaista ajattelun ja tunteen laatua, joka saa aikaan uudenlaisen kyvyn rakastaa ja nähdä asioita selkeästi.

Jeanne de Salzmann (1889-1990) tapasi Gurdjieffin Tbilisissä 1919 ja sitoutui tämän oppilaaksi. Ennen kuolemaansa Gurdjieff ohjeisti madame de Salzmannia elämään ”yli 100-vuotiaaksi” vakiinnuttaakseen hänen opetuksensa maailmaan. Hän antoi de Salzmannille oikeudet kaikkiin kirjoituksiinsa ja tanssiharjoituksiinsa. Madame de Salzmann kuoli 101-vuotiaana Pariisissa toteutettuaan neljäkymmentä vuotta Gurdjieffin toiveita kirjojen ja Gurdjieff-keskusten avulla.

De Salzmann, Jeanne: Olemisen todellisuus. Gurdjieffin Neljäs tie

Suomentanut: Vesa Iitti

Basam Books 2013

Arvostelukappale

Julkaistu Kuudesaisti.net-sivustolla.

Tyhjän paperin nautinto

cimg0059
Julia Cameron viitoittaa lukijalleen tien luovaan kirjoittamiseen. Tuota tietä minä olen kulkenut saatuani kirjan lahjaksi vuoden 2005 tienoilla. Esikoisromaaniani (Apsara’s Dance) aloin kirjoittaa graduni valmistuttua 2006. Jaan tässä sinulle muutaman ohjeen:

“Kirjoita nopeasti ja tarkasti. Kerro, mitä ympärilläsi tapahtuu. Lelukaupat ovat erinomainen vierailukohde. Samoin morsiusliikkeet.” (s. 125)

Olen ollut molemmissa töissä! Silloin en vielä tajunnut, että kyseessä oli materiaalinhakukomennus.

“Mielestäni kirjoittamisessa on kyse juuri rakkaudesta. Rakkauden tekona se ansaitsee suojelumme ja syvimmän kunnioituksemme.” (s. 228)

Usein vähättelemme kirjoituksiamme, koska haluamme olla vaatimattomia. Kuinka osaisimme olla vaatimattoman kunnioittavia rakkauden tekojamme kohtaan?

Siihen odotan sinulta, hyvä lukija, kallisarvoisia ajatuksiasi.